Löysin sähköpostista ketjukirjeen. Päätin laittaa sinunkin luettavaksi tänne :o)
Runo oppimisesta
Kun olin nuorempi, painoin muutaman kilon vähemmän.
Minun ei koskaan tarvinnut vetää vatsaani sisään kun
pidin päälläni tiukkaa mekkoa.
Mutta nyt kun olen vanhempi kehoni on vapautunut.
Vyötäröni kohdalla on elastista mukavuutta.
Italialaisten kenkien koko on oltava ainakin kaksi kokoa
isommat, jotta jalat ylipäätänsäkään mahtuvat sisään ja
sukkahousujen haaraosa jää usein polvien korkeudelle.
Mutta, olen myös oppinut, että ei ole mitään väliä mitä
tapahtuu, miten mustalta kaikki tänään vaikuttaakin; elämä jatkaa
kulkuaan ja huominen on jo parempi päivä.
Olen oppinut, että tapa, jolla henkilö käsittelee seuraavat
kolme asiaa kertoo hänestä paljon; sateinen päivä, eksyneet
matkatavarat ja sotkuun joutuneet joulukoristeet.
Olen oppinut, että oli suhteesi vanhempiisi mikä
tahansa, tulet kaipaamaan heitä kun heitä ei enää ole.
Olen oppinut, että se, että hankkii rahaa ja tavaroita, ei
ole sama asia kun hankkia itselleen elämä.
Olen oppinut, että elämä joskus antaa minulle toisenkin mahdollisuuden.
Olen oppinut ettei elämän läpi voi kävellä räpylä kummassakin
kädessä, joskus on tilanteita jolloin pallo on heitettävä takaisin.
Olen oppinut, että vaikka itselläni olisi surua ja tuskaa, minun ei
tarvitse aiheuttaa sitä muille.
Olen oppinut, että joka päivä pitäisi ojentaa kätensä
jollekin toiselle henkilölle.
Olen oppinut, että kaikki tarvitsevat lämpimän ajatuksen
ja ystävällisen taputuksen olkapäälle.
Olen oppinut, että minulla on vielä paljon opittavaa.
Olen oppinut, että ihmiset tulevat unohtamaan mitä et
sanonut tai tehnyt, mutta he eivät tule ikinä unohtamaan mitä sait
heidät tuntemaan.
Mukavaa viikon jatkoa!!!
